Chopicalqui

Neljan paivan kiipeilyreissu saatettiin sunnuntaina paatokseen neljan henkilon huiputtaessa ja kolmen heista tehden oman korkeusennatyksensa. Terveyden koetellessa taas osaa porukastamme, chopille matkasi seuraavat henkilot: Petri, Mika, Tom, Toni, Mikko, Tomi ja allekirjoittanut. Tassapa siis hieman kuvasatoa ja tarinaa reissun kulusta.

Chopicalquin 6354m korkealle huipulle kulkee monen tasoisia reitteja. Meidan tamankertainen suunnitelma oli nousta perusreittia, joka oli luokiteltu PD/-AD. Elikkas ihan kavelya piti olla...

Matka Huarazista chopin juurelle kesti n. 3 tuntia kuvaus- ja ...taukoineen. Laakso, joka johdatti meidat maaranpaahamme, oli taas kerran nakemisen arvoinen... Laguunit, joet ja jylhat kallioseinamat lumosivat kauneudellaan.

Taksi tiputti meidat noin 4200m korketeen, josta alkoi viiden tunnin trekki kohti moreenileiria. Ensimmaiseen leiriin nousu vei voimat Mikalta, Tomilta ja Tonilta, jotka paattivatkin jaada moreeniin lepaamaan toivotellen meille neljalle onnea huiputusyritykseen.

Lahdimme hyvin nukutun yon jalkeen kohti ykkosleiria aamupaivalla. Kavely ykkoseen otti aikaa reilun kolme tuntia. Perustimme leirin noin 5300m korkeuteen, jossa alkoi veden keittely ja tankkaus seuraavan yon koitosta varten.Lahdimme liikkeelle yolla 1:30. Nousimme ylos jyrkkia lumirinteita millon vaistellen massiivisia railoja ja milloin tarpoen syvemmassa hangessa edellisten paivien lumisateiden takia. Ylla oleva kuva on otettu juuri auringon noustessa. Taustalla "siintaa" etelaisen Huascaranin huippu.

Muutaman kiivetyn tunnin jalkeen saimme vihdoin komean huippupyramidin nakokenttaamme. Paasy pyramidin paalle naytti ensin aika haastavalta ja osoittautui lopulta todella ilmavaksi.

Huippupyramidille joutui kiertamaan oikean reunan kautta, jossa oli lyhin pystysoura osuus. Yllaoleva kuva on otettu pyramidin jyrkalta osuudelta. Allekirjoittanut liidaamassa ja Mikko odottelee vuoroaan. Nousussa ei kannattanut vilkuilla liikaa oikealle, n. kilometrin pudotuksen takia. Kuuden tunnin aherruksen jalkeen saavuimme huipulle, josta tuuletukset seuraavassa jarjestyksessa: Petri, Mikko, Tomi, Joni

Tuuletusten ja kuvaussessioiden jalkeen oli sitten aika suoriutua viela ehjana alas. Reitin laskeutumiseen oman paanvaivansa aiheutti huipulla olon aikana viimeiset hetkensa elanyt lumisilta. Noin 2 metria levea ja n. 10m syva railo, jonka yli silta oli kantanut, saattoi meidat umpikujaan. Aikamme pahkailtyamme ja etsittyamme ylipaasya keksi Mikko konstin jolla kakki paasee yli sujuvasti... koysirata. Ensin piti vaan saada koysi ja yksi mies railon toiselle puolelle. Vapaaehtoinen pitkajalkainen (allekirjoittanut) suostui yrittamaan hyppya railon yli... Pari BD:n "jattoruuvia" seinaan, koysi mieheen kiinni, hieman vauhtia ja ylihan se meni.Seuraavaksi oli vuorossa koyden pingotus, ja sitten ylhaalle jaaneet miehet yksitellen jatkolla kiinni koysirataan ja turvallinen lasku railon yli. Kiitos Mikon kekseliaisyyden emme tarvineet viettaa sen enempaa railon reunalla pois paasya etsien. Tasta matka jatkui aina ylaleirin kautta moreenileiriin nukkumaan. Seuraavana aamuna kerasimme kimpsut ja kampsut kasaan ja aloitimme patikoinnin perusleirin kautta taksille. Alla oleva kuva on otettu perusleirista, kun koko ryhma oli jalleen koossa. Vasemmalta: Tom, Joni, Toni, Petri, Mika, Mikko, Tomi.

Pikainen raportti muista laaksoista:

Artesonrajun huipulla: Aatsi, JP, Jussi, Timo

Alpamayon huipulla: Arri, Juha, Jukkis, Jukka

Tallahetkella elamansa vaikeimman? huipun kimpussa (Huantsan): Tomi ja Jussi. Raportoin Jussin ja Tomin reissusta mahdollisimman paljon. Mikko joutui valitettavasti jattamaan leikin kesken taman huipun osalta oksentelun takia.

Huaraz vaikenee hetkeksi, mutta nousee taas aaneen kertomaan mita taalla tapahtuu.

Kuvia matkan varrelta

Kuva1: The Way Inn, lomanviettopaikka Cordillera Blancan rinteella

Kuva2: Lentopalloa? The Way Inn pihalla

Kuva3: Kolmio Tocllarajun ylaleirissa. Oikealta: Juha, Arri, Hannu

Kuva4: Tocllarajun ylaleiri n. 5000m korkeudessa

Kuva5: Myllys Tocllarajun huipulla

Kuva6: Trekkausta Ishincan suuntaan. Okealta: Aatsi, JP, Hessu, Tommi

Kuva7: Allekirjoittanut Ishincan huipulla

Kuva8: Elisa ja Petri Uruksen huipulla

Kuva9: Mikko pinnistamassa viimeisia metreja Uruksen huipulle

Kuva10: Matkalla Ishincan laaksosta takaisin Huaraziin
Kuva11: Taksi tuli noutamaan ryhmamme Huaraziin Pashpan kylasta

Kuva12: Huantsan...

Ishinca Valley

Nappikuulokkeissa rokkaava ACDC:n Highway To Hell potkaisee taman kirjoitussession kayntiin entista vaudikkaammin. Ishincan laaksoon suuntautunut 10 paivan pyllistys saatettiin sunnuntaina paatokseen, kun saavuimme klo. 14 jalkeen Huaraziin.

Kuten oli arvattavissa, ne jotka eivat viela Huarazissa ehtineet sairastamaan saivat vatsavaivat murheekseen Ishincan perusleirissa. Nama jarruttelivat aluksi jonkin verran kiipeilyllisia tavoitteita, mutta siita sisuuntuneena lopuksi saatiin kuitenkin muutamalle henkilolle plakkariin ensimmainen 6 tonninen.

25 burron kuljettamat tavarat nousivat nopeasti harjakorkeuteen perusleirin platalle 4350m korkeuteen. Leirin pystytyksen jalkeen suoritettiin lipun nosto el Presidentin johdolla. Lipun noston jalkeen voitiin virallisesti todeta Ishincan laakson huippujen valloituksen alkaneen.

Ensimmaisena suunnitelmissa oli kiiveta aivan perusleirin vieresta nouseva reilun viiden kilometrin korkeuteen kohoava Urus (kuva vasemmalla). Tama huippu sai suomalaisia vieraita 8.7 sunnuntaina aamupaivasta. Toinen laakson helpoista huipuista, Ishinca kohoaa 5,5 km korkeuteen (kuva ylla). Myos Ishinca sai pintaansa suomalaisten jalanjaljet ennen laakson paatavoitetta. Ishincan huipulla nousi elavasti mieleen edellisvuoden kiipeily Ranrapalcalla (kuva oikealla). Tuolta massiiviselta huipulta katsottuna Ishincan huippu muistutti lahinna lumikenttaa. Tuo muistikuva koki kuitenkin muutoksen kauniilla Ishincan huipulla.

Taman laakson paatavoite, Tocllaraju huiputettiin 13 hengen voimin (kuva vasemmalla). Tocllarajun huipulle nousee kaksi erilaista reittia. Toinen reiteista, perusreitti nousee huipun vasemmanpuoleista harjannetta pitkin huipentuen ilmavaan huippupyramidille nousuun. Perusreittia pitkin huipulla kavi 5 henkiloa.

Kiipeilyteknisesti huomattavasti vaativampi reitti huipulle kulkee suoraan lumi/jaapitoista seinaa pitkin. Alla oleva kuva on otettu facen alta jaatikolta aamun kirkastuessa. Kuvan oikeassa ylakulmassa nakyva "helminauha" on 8 hengen loppuporukka, joka huiputti tuon vahan reiluun kuuteen kilometriin kohoavan massiivin. Alla on viela kuva facelta aamun sarastaessa, kuvaajana Vermas. Alin kuva on Kemppaisen ikuistama otos jaatikolta huipun suuntaan.

Huarazissa siis kaikki hyvin! Palaan viela kuvien merkeissa ennen seuraavia tavoitteita. Niin tosiaan, mitas taalla sitten tulee viela tapahtumaan noiden makien suhteen.. Elikka ryhma hajaantuu eri laaksoihin, joissa olisi alustavien suunnitelmien mukaan tarkoitus kiiveta ainakin seuraavia huippuja: Chopicalqui, Artesonraju, Alpamayo...

Kohti Ishincaa

Edellisesta kirjotelmasta onkin jo jokunen paiva aikaa ja taman jalkeen seuraavaan muutama paiva enemman.. Tanaan aamulla klo 8 potkaistiin karkipartio kohti Ishincan perusleiria. Muutama toipilas jai viela ottamaan lukua tanne Huaraziin kuumeilun takia. Huomenna lauantaina on kuitenkin tarkoitus karistaa Huarazin tomut viimeistenkin taistelijoiden kengista ja saapua iltapaivan kuluessa Ishincan perusleiriin n. 4400m korkeuteen.


Mitas tassa muutaman paivan aikana on sitten paassyt tapahtumaan... Viimevuonna hyvaksi todettu paikka, The Way Inn sai vieraakseen suuren sinivalkoisen joukon. n. 3700m korkeudessa sijaitsevalta lomanviettopaikalta osa porukasta kavi trekkailemassa ylempana ja osa vietti aikaa hotellin ymparistossa pelaten mm. lentopalloa.

Torstain pakkaussessiot ja kaupassakaynnit saivat paivalla erikoisen yllatyksen, kun opettajat jarjestivat mielenosoituksen vahaisen palkkansa takia. Mellakkapoliisit rauhottelivat kivia heittelevaa kansaa kyynelkaasulla, josta muutama meikalainenkin sai pienen maistiaisen.

Nyt ravinteliin antamaan vastinetta vatsan kurinoihin.

Lisaa juttua ja kuvia Ishincan laaksosta 15 tai 16.7

Tour de...

Hotellissa makailu, TV:n katsominen ja syominen sai eilen mukavaa vaihtelua, kun vuokrasimme maastopyorat ja suuntasimme keulat kohti Huarazin laidalla sijaitsevaa n. 3300m korkeudessa olevaa nyppylaa. Nousumetreja paivalle kertyi siis reilu 200 ja sen kylla huomasi. Liikkuminen oli aikas raskasta viela nain varhaisessa vaiheessa, mutta hyvan olon ja mielen siita sai. Polkypyoraily on kylla verraton tapa tutustua eri paikkoihin. Matka taittuu mukavan joutusasti ja maisemiakin ehtii katselemaan paremmin kun taksin kyydissa. Niin ja saahan siina viela kehitettya kielitaitoaan, kun joutuu kyselemaan neuvoa paikallisilta.

Paljon ei ylospain tarvitse nousta, etta nakee Huarazin levittaytyvan laaksossa. Ylla olevassa kuvassa kuvan keskelle sattunut hieman tiheammin asuttu hautausmaa. Hautausmaan ymparilla on kaupungin etelaosa ja aivan kyvan ylareunassa nakyy joki, joka virtaa laakson lapi.



Vasemmalla oleva kuva on meidan etappimme korkeimmasta kohdasta. Ristin taustalla nakyy yksi taman vuoden tavoitteistamme, Chopicalqui. Tasta pisteesta alkoikin sitten vauhdikkaampi osuus. Kivista tieta alaspain niin paljon, kun pokka antoi myoden aina Huarazin paallystetyille teille saakka.

Sitten alkoikin kaupungin kiertely. Hautausmaa, uimala, futiskentta, puistoja, hamaria kujia.. kaupungissakin on viela paljon nahtavaa. Ensisilmays ylhaalta katsottuna pettaa katsojaansa. Tommoisessa hokkelikaupungissa on myos todella hienoja paikkoja, jotka saattavat katkeytya noiden erikoisten rakennelmien lomaan.

Olin yhteydessa tanaan aamulla Mikkoon ja han kertoi Limassa kaiken olevan kunnossa. Heidan bussi lahti tanaan klo 9:00 paikallista aikaa (17:00 suomen aikaa) ja pitaisi nain ollen olla taalla luultavasti ennen ilta kuutta.