maanantaina, heinäkuuta 16, 2007

Ishinca Valley

Nappikuulokkeissa rokkaava ACDC:n Highway To Hell potkaisee taman kirjoitussession kayntiin entista vaudikkaammin. Ishincan laaksoon suuntautunut 10 paivan pyllistys saatettiin sunnuntaina paatokseen, kun saavuimme klo. 14 jalkeen Huaraziin.


Kuten oli arvattavissa, ne jotka eivat viela Huarazissa ehtineet sairastamaan saivat vatsavaivat murheekseen Ishincan perusleirissa. Nama jarruttelivat aluksi jonkin verran kiipeilyllisia tavoitteita, mutta siita sisuuntuneena lopuksi saatiin kuitenkin muutamalle henkilolle plakkariin ensimmainen 6 tonninen.


25 burron kuljettamat tavarat nousivat nopeasti harjakorkeuteen perusleirin platalle 4350m korkeuteen. Leirin pystytyksen jalkeen suoritettiin lipun nosto el Presidentin johdolla. Lipun noston jalkeen voitiin virallisesti todeta Ishincan laakson huippujen valloituksen alkaneen.


Ensimmaisena suunnitelmissa oli kiiveta aivan perusleirin vieresta nouseva reilun viiden kilometrin korkeuteen kohoava Urus (kuva vasemmalla). Tama huippu sai suomalaisia vieraita 8.7 sunnuntaina aamupaivasta. Toinen laakson helpoista huipuista, Ishinca kohoaa 5,5 km korkeuteen (kuva ylla). Myos Ishinca sai pintaansa suomalaisten jalanjaljet ennen laakson paatavoitetta. Ishincan huipulla nousi elavasti mieleen edellisvuoden kiipeily Ranrapalcalla (kuva oikealla). Tuolta massiiviselta huipulta katsottuna Ishincan huippu muistutti lahinna lumikenttaa. Tuo muistikuva koki kuitenkin muutoksen kauniilla Ishincan huipulla.

Taman laakson paatavoite, Tocllaraju huiputettiin 13 hengen voimin (kuva vasemmalla). Tocllarajun huipulle nousee kaksi erilaista reittia. Toinen reiteista, perusreitti nousee huipun vasemmanpuoleista harjannetta pitkin huipentuen ilmavaan huippupyramidille nousuun. Perusreittia pitkin huipulla kavi 5 henkiloa.

Kiipeilyteknisesti huomattavasti vaativampi reitti huipulle kulkee suoraan lumi/jaapitoista seinaa pitkin. Alla oleva kuva on otettu facen alta jaatikolta aamun kirkastuessa. Kuvan oikeassa ylakulmassa nakyva "helminauha" on 8 hengen loppuporukka, joka huiputti tuon vahan reiluun kuuteen kilometriin kohoavan massiivin. Alla on viela kuva facelta aamun sarastaessa, kuvaajana Vermas. Alin kuva on Kemppaisen ikuistama otos jaatikolta huipun suuntaan.



Huarazissa siis kaikki hyvin! Palaan viela kuvien merkeissa ennen seuraavia tavoitteita. Niin tosiaan, mitas taalla sitten tulee viela tapahtumaan noiden makien suhteen.. Elikka ryhma hajaantuu eri laaksoihin, joissa olisi alustavien suunnitelmien mukaan tarkoitus kiiveta ainakin seuraavia huippuja: Chopicalqui, Artesonraju, Alpamayo...

4 kommenttia:

Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Terveisiä Vepsäläisen poijjalle, toivottavasti olet päässyt mäkeen ja korkealle. Olehan immeisiksi ja pie housut vähintään nilkoissa. t:kummipoikasi Roope+ muut Malkit.

17.7.2007 klo 11.53  
Blogger karin kirjoitti...

wautsi, ihania kuvia sieltä! tekisi kyllä mieleen lähtee käymään näissä paikoissa ;-)
kiva että reissu onnistui tähän asti niin hyvin. toivon teille kaikille ettei tulee lisää vatsatauteja.
un abrazo fuerte y que te cuides!

17.7.2007 klo 12.55  
Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Hej hani! Hienoilta näyttää huiput, pitää näyttää mikolle jos se joskus suomeen taas eksyy..:) Pitäkää kivaa reissussa & tuu ehjänä takaisin..:)

17.7.2007 klo 15.25  
Blogger Unknown kirjoitti...

Terveisiä kerhon porukalta.

Reissulta on jälleen jäänyt hyviä kuvia plakkariin, hienoa!

Pysykää terveenä ja kiipeilkää paljon.

t. Markus / ULK

17.7.2007 klo 23.01  

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu