Huascaran

Vasemmalla tie Huarazista pohjoiseen, oikealla Muscho

*

Kolmen päivän yleislakon päättymisen jälkeen pääsimme viimein liikkeelle torstai 10.7. aamusta. Puolentoistatunnin taksimatkan jälkeen saavuimme Mushon kylään, josta alkaa patikointi kohti perusleiriä. Rauhallinen neljän tunnin akklimatisoitumisvaiheen tahtimarssi päättyi perusleirin kamaralle iltapäiväkahvin aikaan.

BC, meidän teltat. Alhaalla näkyy Muschon ja Tumpan kylät

BC auringonlasku

Cuantos dollares? Jonkun ryhmän telttavahti/kokki/kantaja, jota kiinnosti kovasti kaikki hinnat

*

4200 metrissä vietetty yö ei onnistunut pilaamaan karhunpoikasten yöunia lukuunottamatta ensikertalaistamme, joka ehti vetää niskakipuun hivenen tuhdin annoksen noihin maisemiin sopimattomia olonparantajia. Noh.. kaikesta oppii, niin tästäkin. Eli sormet kurkkuun, olonparantajat ulos, aamupala sisään, reppu selkään ja kohti moreenileiriä.

Huascaranin refugio 4700m, "Merkku ja Masa" terassilla

*

Saavuimme moreenileiriin 4700m 11.7. 2 tunnin tarpomisen jälkeen. Tässä leirissä sijaitsee refugio (http://www.rifugi-omg.org/), jossa ihmiset voivat syödä, juoda ja yöpyä tietysti pientä maksua vastaan. Myös me tukeuduimme refugion notkuviin ruokapöytiin, jotta pussipastan tuottama makuelämys säästyi mahdollisimman pitkälle.

5000m jäätikön reuna. Merkku ja Masa tauolla

*

Vietettyämme yön moreenileirissä jä kärsittyämme hivenen vatsanvääntelystä heräilimme 12.7 aamulla klo 7 aikoihin uuden päivän sarastukseen. Päivän ohjelmassa oli patikointi jäätikön reunalle 5000m, jonne kätkimme tavaraa seuraavaa päivää varten. Aurinko laskee näillä seuduilla klo 18:00 jälkeen, jolloin tulee todella pimeää. Nukkumaanmenoaika on luonnollisesti sillon kun tulee pimeä, joten yöllä tulee pyörittyä helposti kevyet 12 tunnin nokoset.

Matkalla ykkösleiriin

*

13.7. Kahden moreenileirissä nukutun yön jälkeen oli aika siirtyä ylemmäs ykkösleiriin, joka sijaitsee 5300m korkeudessa. Patikointi ykkösleiriin kesti n. 5 tuntia. Täällä alkoikin sitten jo korkeuden vaikutus tuntua niskakivun ja päänsäryn muodossa. Carina kävi myös kääntymässä ykköslerissä, jonka jälkeen hän palasi nukkumaan moreenileiriin seuraavan päivän Huaraziin paluuta varten. 14.7. kului levätessä, syödessä ja juodessa ykkösen jääkentän päällä.C1 sunset

*

15.7. olikin sitten taas aika siirtyä askelta lähemmäs huippua eli kakkosleiriin 6000m korkeuteen. Kakkonen sijaitsee satulassa, joka jää Huascaranin eteläisen ja pohjoisen huipun väliin. Leiripaikka oli hyvin tuulinen sen keskeisen sijaintinsa takia. Kyseisestä leiristä kiivetään sekä eteläinen että pohjoinen huippu. Ilta sekä seuraava päivä 16.7 meni vettä keitellessä, syödessä ja nautiskellessa untuvapussin syleilystä. Tuona päivänä huipulle lähti 5 henkeä, joista kolme kävi huipulla.

Matkalla kakkosleiriin, Mikko jääseinällä.

C2, taustalla Huascaranin pohjoinen huippu

*

16.7. herättiin 22:00 aikaan, jolloin alkoi sapuskan ja kaakaon keittely. Pääsimme lähtemään kohti huippua 00:30. Parina edellisenä yönä oli satanut lunta, joten eteneminen / reitin löytäminen oli vähintäänkin hidasta ja vaivalloista. Polveen asti yltänyt lumi söi tasaisemmilla osuuksilla jerkkua reisistä, kun taas jyrkemmät osuudet luonnollisesti eivät olleet lunta keränneet. Meidän perään lähti myös kaksi muuta köysistöä, jotka seurasivat meidän auraamaa uraa. Saavutimme Mikon kanssa Huascaranin eteläisen huipun 6768m 17.7 klo 10 maissa. Vaikuttavat näkymät ja molempien ukkojen uusi korkeusennätys nosti raadannan jälkeen ilon pintaan.

Kuvan keskellä Artesonraju nähtynä Huascaranin eteläiseltä huipulta

Mikko huipulla

Allekirjoittanut huipulla

*

Aloitettuamme paluumatkan huipulta, viimeinen köysistö tuli meitä vastaan tiedustellen jäljellä olevaa matkaa. Tiedon saatuaan he päättivät kääntyä takaisin. Meidän saapuessa ensimmäiseen jyrkkään kohtaan 6400m alkoi takaa kuulua huutoa. Takana tulleen köysistön toinen osapuoli oli tippunut railoon ja toinen makasi lumisillan päällä köysi valjaista luotisuorana railoon. Hetken tilannetta ihmeteltyämme, veli Vermas säntäsi varmistettuna varmistamaan lumisillan päällä makaavaa avutonta kiipeilijää. Otti oman aikansa irroittaa lumisillan päällä maannut henkilö ja virittää taljat nostoa varten, mutta se kannatti. n. tunnin operaation jälkeen mies nostettiin ehjin nahoin 20m syvältä railon uumenista. Onni onnettomuudessa, että satuimme olemaan paikalla, yksin tuo lumisillan päällä makaava kiipeilijä tuskin olisi saanut kaveriaan nostettua. Kaiken tapahtuneen jälkeen saavuimme takaisin kakkoseen n. 15:30, eli n. 15h lähdön jälkeen, uupuneina kuumuudesta ja lumiauraleikistä.

Pelastusoperaatio käynnissä, kaveri juuri tulossa ylös railosta

C2, 15h kiipeämisen jälkeen

C2, 15h kiipeämisen jälkeen

*

Aikataulun sanelemana meidän olisi pitänyt lähteä seuraavana yönä pohjoisen huipun valloitukseen, mutta lepo / huolto näiden kahden raskaan huipun välillä olisi jäänyt niin pieneksi, että päätimme olla ottamatta turhia riskejä ja lähteä alas moreenileiriin. Saavuimme Huaraziin iltapäivällä 19.7, jossa jäimme odottelemaan Carinaa Ischincan laaksosta.

Huascaranin huiput, oikealla eteläinen ja vasemmalla pohjoinen huippu

*

Carina oli ottanut Galaxialta oppaan ja lähtenyt Ischincan laaksoon Ischincan ja Tocllarajun rinteille. Carina huiputti Ischincan, mutta joutui kääntymään Tocllarajun huippupyramidin alla takaisin.

Pelastettu

*

Loppuaika menikin sitten hieman juhliessa ja juhliessa..

Nyt ollaankin sitten kotosalla takaisin arjen aherruksessa. Nyt vaan odottelemaan ensivuotta ja mahdollisesti uutta reissua...

Mukavaa loppukesää kaikille.

Pysytään linjoilla!

Kuulumisia Huarazista

Huascaranin huiput

.

Saavuimme sunnuntaina iltapaivasta auringon maalaamien Cordillera Blancan huippujen juureen. Olipahan taas erikoinen tunne, kun paasi kuljeksimaan kaupungin kaduille. Monet ihmiset muistavat meidat edelliskertaisista visiiteista..

Mielenosoitus
.
Maanantaina alkoi kolmepaivainen lakko, joka sotkee vahan meidankin aikatauluja. Meidan oli alustavasti tarkoitus lahtea vuorelle huomenna (keskiviikkona), mutta lakon takia joudumme lykkaamaan starttia paivalla.

.

Uudistettu Plaza de armas
.

Alkuviikon ohjelmaan on kuulunut lahinna rentoutumista ja korkeuteen totuttautumista. Tanaan tehtiin ensimmainen kevyt liikunnallinen suoritus, kun pyorailimme rinsessan kanssa katsomaan kaupunkia ylhaalta kasin. Reilun tunnin nousu Cordillera blancan puolelle paljasti taas miten laajalle laaksoon Huaraz on levittaytynyt. Saavutettuamme "tavoitteemme" kaansimme nokan takaisin kohti kaupunkia. Siita sitten alkoikin reissun helpompi osuus. Oli vaan pidettava huolta, etta sormet pysyivat jarrukahvoilla ja katse kivikkoisessa tiessa.

Yhdella paikallisessa
.

Huomenna on tarkoitus pakata tavaroita ja ostaa kaupasta tarvikkeita Huascaranin rinteille, mikali joku kauppa sattuu olemaan auki. Kelitilanne lumen suhteen vuorilla on kuulemma loistava. Huascaranin molemmat huiput on kiivetty, joten kaikki pitaisi olla kunnossa ylihuomenna alkavaa nousua varten. Carinaa odottava 6 tonninen Tocllaraju on myos loistavassa kunnossa ja odottaa nain ollen vaan naista rinteilleen.

Suunnitelma on siis seuraavanlainen:

Torstaina hyppaamme koko porukka taksiin, joka vie meidat Muschon kylaan. Sielta aloitamme siirtymisen kohti Huascaranin perusleiria. Nukuttuamme perusleirissa yhden yon, jatkamme matkaa kohti moreenileiria. Taalla vietamme aikaa enemman ja tutkimme reitteja huipuille. Kun olotila sallii, niin jatkamme matkaa kohti Huascaran Norten 1 leiria. Tama on myos hetki (14.7), jolloin Carina siirtyy takaisin Huaraziin, hakee oppaan itselleen ja jatkaa akklimatisoituneena kohti Ischincan laaksoa. Ishincan laaksossa hanen tavoitteenaan on kiiveta Ischinca ja Tocllaraju. Taalta han palaa takaisin 20.7 aloittaen luultavasti ankaran shoppailun (me ollaan Mikon kanssa onneksi viela vuorella:-))...

.

Kun Carina on lahtenyt, jatkamme me matkaa Huascaran Norten 2 leiriin, josta huiputusyritys polkaistaan kayntiin joko heti seuraavana yona tai paivan odottelun jalkeen. Huiputuksen jalkeen palaamme moreenileiriin lepaamaan ja valmistautumaan Huascaran surin huiputukseen. Meidan on tarkoitus hoitaa nuo kaksi huippua 22.7 mennessa. Elikka paivityksia blogiin olisi luvassa sen jalkeen.

.

Huaraz vaikenee

.

Ranrapalcan SW face, jonka Tomi kavi kiipeamassa alkukesasta

Lima

Jasen C sai luvan kertoa matkan vaiheista tahan mennessa: Taman aamuisesta vauhdikkaasta lahdosta lahtien ollaan tehty matkaa ja nyt ollaan Liman Miraflorissa hotellissa illallisen jalkeisissa, hieman vasyneissa tunnelmissa. Ryhman miesjasenet ovat pitaneet alusta alkaen uskomattoman hyvaa huolta prinsessastaan ja olleet todellisia herrasmiehia. Olen otettu etta minut kelpuutettiin retkikunnan ainoaksi naispuolisksi jaseneksi. Huomenaamulla lahtee bussi kohti Huarazia, jossa paastaan harrastamaan myos itse kiipeilya. Jasen C lahtee nukkumaan ja mielenkiinnolla odottaa mita pojat ovat illan aikana keksineet....

Lähdössä

Noniin.. tässä sit odotellaan taksin tuloa. Reissu sai uuden jäsenen, elikkä mukaan lähdössä seuraavia henkilöitä:

Carina Räihä, Mikko Vermas ja allekirjoittanut.

Kauniin saaressa vietetyn illanvieton jälkeen ollaan kohta lähdössä kohti lentokenttää. Limassa pitäisi olla tänään iltapäivällä n. klo 16 aikaan. 

Suuret kiitokset saaren isännälle ja muille mukana olleille! Oli todela mahtava aloitus tälle  reissulle!!! näillä eväillä mennään pitkälle! 

Carina: mitä ihmettä? nainen tutustuu Mikkoon face bookin kautta, tilaa lentoliput 2 vko:n varotusajalla... täh? Monella löytyy munaa tohon suoritukseen.. kirjottakoon blogiin..

Noh. nyt se on menoa. pidetään yhteyttä. kohta tapahtuu ja tulee sulkia hattuun 

seuraavaksi kuuumisia limasta!

jäsen J

Perú 2008

Niinhän sinä sitten kävi niinkun jätkille terassilla..

Eihän sitä noista maisemista voinu tänäkään kesänä itteään pitää erossa, elikkä taas mennään kohti uusia haasteita. Myllyksen jo käytyä tunnustelemassa alkukesän tilanne Cordillera Blancalla heräsi myös meidän eläimelliset halut päästä kiipeämään taas kerran noissa tutuissa maisemissa.

Liput on tilattu ja suunnitelmat tavoitteista lyöty lukkoon seuraavanlaiseen alustavaan aikatauluun:

Lähtö: 5.7.2008 klo 6:15

Paluu: 25.7.2008 klo 23:50

Mitä tuossa lähdön ja paluun välissä sitten tapahtuu..?

Tavoitteena on kiivetä nuo Perun kaksi korkeinta huippua Huascarán Norte 6 664m ja Huascarán Sur 6 768m.

Em. huiput kuuluvat vuorikolmikkoon, joista matalimman (Chopicalqui 6 354m) kiipesimme viime kesänä Mikon, Tomin ja Petrin kanssa.

Tällä hetkellä reissuun lähdössä: Mikko Vermas ja allekirjoittanut

Pysytään kuulolla

Huantsan

Olin yhteyksissä Jussiin ja Tomiin tuossa eilen.. pyytelin lähettämään pienen reissukertomuksen kuvien kera, joten tässäpä Jussin kuvaus reissun kulusta:

Paajoukon suunnatessa kohti Suomea, suuntasimme tomin kanssa kohti harvoin kiivettya ja vaativaa Huantsania, joka oli myos taman reissun paatavoitteemme. Tuolle lahes 6400 metriin kohoavalle vuorelle on kiivetty vain reilut kymmenen kertaa, joka kertoo ainakin jotain sen vaativuudesta. Tana vuonna olimme toden nakoisesti ainoat sen seinamille kiivenneet henkilot.

Pienimuotoiseen retkikuntaamme kuului meidan lisaksemme perulainen Americo ja muutama kantaja/kokki, joiden avulla varusteet siirtyivat nopean aikataulumme vaatimissa puitteissa kohti jaatikkoleiria.

Lahetyminen vaati kaikkiaan nelja paivaa ja matkan varrella jouduimme selvittamaan niin moreeni-, kallio-, kuin jaarinteita. Lahestymisen aikana Tomi karsi paskataudista ja joutui oksentelun ja ripulin takia koville. Viidennen paivan aamuna kaikki oli kuitenkin kunnossa, suunnatessamme Huantsanin Nort-West Ridgelle.

Alku sujui lupaavasti ja kiipesimme ripeasti 60-80 asteista jaa-/lumirinnetta kohti esihuippua. Reilun 5800 metrin korkeudessa jouduimme kuitenkin tiukan valinnan eteen, silla siirtyessamme harjanteelta seinaman puolelle, havaitsimme lumiolosuhteiden olevan huomattavan vaaralliset. Lahiaikojen sateiden vuoksi laattalumivyoryn riski oli liian suuri otettavaksi ja jouduimme kaantymaan takaisin ja Huantsanin valloitus jai odottamaan ensi kesaa.

Nyt juuaan vitusti kaljaa ja tomi on ihan sekaisin....

jussi ja (tomi)

tomi on tarinan kuvitteellinen henkilo, jota ei tule sotkea todelliseen elamaan eika pida ottaa liian vakavasti

Chopicalqui

Neljan paivan kiipeilyreissu saatettiin sunnuntaina paatokseen neljan henkilon huiputtaessa ja kolmen heista tehden oman korkeusennatyksensa. Terveyden koetellessa taas osaa porukastamme, chopille matkasi seuraavat henkilot: Petri, Mika, Tom, Toni, Mikko, Tomi ja allekirjoittanut. Tassapa siis hieman kuvasatoa ja tarinaa reissun kulusta.

Chopicalquin 6354m korkealle huipulle kulkee monen tasoisia reitteja. Meidan tamankertainen suunnitelma oli nousta perusreittia, joka oli luokiteltu PD/-AD. Elikkas ihan kavelya piti olla...

Matka Huarazista chopin juurelle kesti n. 3 tuntia kuvaus- ja ...taukoineen. Laakso, joka johdatti meidat maaranpaahamme, oli taas kerran nakemisen arvoinen... Laguunit, joet ja jylhat kallioseinamat lumosivat kauneudellaan.

Taksi tiputti meidat noin 4200m korketeen, josta alkoi viiden tunnin trekki kohti moreenileiria. Ensimmaiseen leiriin nousu vei voimat Mikalta, Tomilta ja Tonilta, jotka paattivatkin jaada moreeniin lepaamaan toivotellen meille neljalle onnea huiputusyritykseen.

Lahdimme hyvin nukutun yon jalkeen kohti ykkosleiria aamupaivalla. Kavely ykkoseen otti aikaa reilun kolme tuntia. Perustimme leirin noin 5300m korkeuteen, jossa alkoi veden keittely ja tankkaus seuraavan yon koitosta varten.Lahdimme liikkeelle yolla 1:30. Nousimme ylos jyrkkia lumirinteita millon vaistellen massiivisia railoja ja milloin tarpoen syvemmassa hangessa edellisten paivien lumisateiden takia. Ylla oleva kuva on otettu juuri auringon noustessa. Taustalla "siintaa" etelaisen Huascaranin huippu.

Muutaman kiivetyn tunnin jalkeen saimme vihdoin komean huippupyramidin nakokenttaamme. Paasy pyramidin paalle naytti ensin aika haastavalta ja osoittautui lopulta todella ilmavaksi.

Huippupyramidille joutui kiertamaan oikean reunan kautta, jossa oli lyhin pystysoura osuus. Yllaoleva kuva on otettu pyramidin jyrkalta osuudelta. Allekirjoittanut liidaamassa ja Mikko odottelee vuoroaan. Nousussa ei kannattanut vilkuilla liikaa oikealle, n. kilometrin pudotuksen takia. Kuuden tunnin aherruksen jalkeen saavuimme huipulle, josta tuuletukset seuraavassa jarjestyksessa: Petri, Mikko, Tomi, Joni

Tuuletusten ja kuvaussessioiden jalkeen oli sitten aika suoriutua viela ehjana alas. Reitin laskeutumiseen oman paanvaivansa aiheutti huipulla olon aikana viimeiset hetkensa elanyt lumisilta. Noin 2 metria levea ja n. 10m syva railo, jonka yli silta oli kantanut, saattoi meidat umpikujaan. Aikamme pahkailtyamme ja etsittyamme ylipaasya keksi Mikko konstin jolla kakki paasee yli sujuvasti... koysirata. Ensin piti vaan saada koysi ja yksi mies railon toiselle puolelle. Vapaaehtoinen pitkajalkainen (allekirjoittanut) suostui yrittamaan hyppya railon yli... Pari BD:n "jattoruuvia" seinaan, koysi mieheen kiinni, hieman vauhtia ja ylihan se meni.Seuraavaksi oli vuorossa koyden pingotus, ja sitten ylhaalle jaaneet miehet yksitellen jatkolla kiinni koysirataan ja turvallinen lasku railon yli. Kiitos Mikon kekseliaisyyden emme tarvineet viettaa sen enempaa railon reunalla pois paasya etsien. Tasta matka jatkui aina ylaleirin kautta moreenileiriin nukkumaan. Seuraavana aamuna kerasimme kimpsut ja kampsut kasaan ja aloitimme patikoinnin perusleirin kautta taksille. Alla oleva kuva on otettu perusleirista, kun koko ryhma oli jalleen koossa. Vasemmalta: Tom, Joni, Toni, Petri, Mika, Mikko, Tomi.

Pikainen raportti muista laaksoista:

Artesonrajun huipulla: Aatsi, JP, Jussi, Timo

Alpamayon huipulla: Arri, Juha, Jukkis, Jukka

Tallahetkella elamansa vaikeimman? huipun kimpussa (Huantsan): Tomi ja Jussi. Raportoin Jussin ja Tomin reissusta mahdollisimman paljon. Mikko joutui valitettavasti jattamaan leikin kesken taman huipun osalta oksentelun takia.

Huaraz vaikenee hetkeksi, mutta nousee taas aaneen kertomaan mita taalla tapahtuu.

Kuvia matkan varrelta

Kuva1: The Way Inn, lomanviettopaikka Cordillera Blancan rinteella

Kuva2: Lentopalloa? The Way Inn pihalla

Kuva3: Kolmio Tocllarajun ylaleirissa. Oikealta: Juha, Arri, Hannu

Kuva4: Tocllarajun ylaleiri n. 5000m korkeudessa

Kuva5: Myllys Tocllarajun huipulla

Kuva6: Trekkausta Ishincan suuntaan. Okealta: Aatsi, JP, Hessu, Tommi

Kuva7: Allekirjoittanut Ishincan huipulla

Kuva8: Elisa ja Petri Uruksen huipulla

Kuva9: Mikko pinnistamassa viimeisia metreja Uruksen huipulle

Kuva10: Matkalla Ishincan laaksosta takaisin Huaraziin
Kuva11: Taksi tuli noutamaan ryhmamme Huaraziin Pashpan kylasta

Kuva12: Huantsan...