Huascaran

Vasemmalla tie Huarazista pohjoiseen, oikealla Muscho

*

Kolmen päivän yleislakon päättymisen jälkeen pääsimme viimein liikkeelle torstai 10.7. aamusta. Puolentoistatunnin taksimatkan jälkeen saavuimme Mushon kylään, josta alkaa patikointi kohti perusleiriä. Rauhallinen neljän tunnin akklimatisoitumisvaiheen tahtimarssi päättyi perusleirin kamaralle iltapäiväkahvin aikaan.

BC, meidän teltat. Alhaalla näkyy Muschon ja Tumpan kylät

BC auringonlasku

Cuantos dollares? Jonkun ryhmän telttavahti/kokki/kantaja, jota kiinnosti kovasti kaikki hinnat

*

4200 metrissä vietetty yö ei onnistunut pilaamaan karhunpoikasten yöunia lukuunottamatta ensikertalaistamme, joka ehti vetää niskakipuun hivenen tuhdin annoksen noihin maisemiin sopimattomia olonparantajia. Noh.. kaikesta oppii, niin tästäkin. Eli sormet kurkkuun, olonparantajat ulos, aamupala sisään, reppu selkään ja kohti moreenileiriä.

Huascaranin refugio 4700m, "Merkku ja Masa" terassilla

*

Saavuimme moreenileiriin 4700m 11.7. 2 tunnin tarpomisen jälkeen. Tässä leirissä sijaitsee refugio (http://www.rifugi-omg.org/), jossa ihmiset voivat syödä, juoda ja yöpyä tietysti pientä maksua vastaan. Myös me tukeuduimme refugion notkuviin ruokapöytiin, jotta pussipastan tuottama makuelämys säästyi mahdollisimman pitkälle.

5000m jäätikön reuna. Merkku ja Masa tauolla

*

Vietettyämme yön moreenileirissä jä kärsittyämme hivenen vatsanvääntelystä heräilimme 12.7 aamulla klo 7 aikoihin uuden päivän sarastukseen. Päivän ohjelmassa oli patikointi jäätikön reunalle 5000m, jonne kätkimme tavaraa seuraavaa päivää varten. Aurinko laskee näillä seuduilla klo 18:00 jälkeen, jolloin tulee todella pimeää. Nukkumaanmenoaika on luonnollisesti sillon kun tulee pimeä, joten yöllä tulee pyörittyä helposti kevyet 12 tunnin nokoset.

Matkalla ykkösleiriin

*

13.7. Kahden moreenileirissä nukutun yön jälkeen oli aika siirtyä ylemmäs ykkösleiriin, joka sijaitsee 5300m korkeudessa. Patikointi ykkösleiriin kesti n. 5 tuntia. Täällä alkoikin sitten jo korkeuden vaikutus tuntua niskakivun ja päänsäryn muodossa. Carina kävi myös kääntymässä ykköslerissä, jonka jälkeen hän palasi nukkumaan moreenileiriin seuraavan päivän Huaraziin paluuta varten. 14.7. kului levätessä, syödessä ja juodessa ykkösen jääkentän päällä.C1 sunset

*

15.7. olikin sitten taas aika siirtyä askelta lähemmäs huippua eli kakkosleiriin 6000m korkeuteen. Kakkonen sijaitsee satulassa, joka jää Huascaranin eteläisen ja pohjoisen huipun väliin. Leiripaikka oli hyvin tuulinen sen keskeisen sijaintinsa takia. Kyseisestä leiristä kiivetään sekä eteläinen että pohjoinen huippu. Ilta sekä seuraava päivä 16.7 meni vettä keitellessä, syödessä ja nautiskellessa untuvapussin syleilystä. Tuona päivänä huipulle lähti 5 henkeä, joista kolme kävi huipulla.

Matkalla kakkosleiriin, Mikko jääseinällä.

C2, taustalla Huascaranin pohjoinen huippu

*

16.7. herättiin 22:00 aikaan, jolloin alkoi sapuskan ja kaakaon keittely. Pääsimme lähtemään kohti huippua 00:30. Parina edellisenä yönä oli satanut lunta, joten eteneminen / reitin löytäminen oli vähintäänkin hidasta ja vaivalloista. Polveen asti yltänyt lumi söi tasaisemmilla osuuksilla jerkkua reisistä, kun taas jyrkemmät osuudet luonnollisesti eivät olleet lunta keränneet. Meidän perään lähti myös kaksi muuta köysistöä, jotka seurasivat meidän auraamaa uraa. Saavutimme Mikon kanssa Huascaranin eteläisen huipun 6768m 17.7 klo 10 maissa. Vaikuttavat näkymät ja molempien ukkojen uusi korkeusennätys nosti raadannan jälkeen ilon pintaan.

Kuvan keskellä Artesonraju nähtynä Huascaranin eteläiseltä huipulta

Mikko huipulla

Allekirjoittanut huipulla

*

Aloitettuamme paluumatkan huipulta, viimeinen köysistö tuli meitä vastaan tiedustellen jäljellä olevaa matkaa. Tiedon saatuaan he päättivät kääntyä takaisin. Meidän saapuessa ensimmäiseen jyrkkään kohtaan 6400m alkoi takaa kuulua huutoa. Takana tulleen köysistön toinen osapuoli oli tippunut railoon ja toinen makasi lumisillan päällä köysi valjaista luotisuorana railoon. Hetken tilannetta ihmeteltyämme, veli Vermas säntäsi varmistettuna varmistamaan lumisillan päällä makaavaa avutonta kiipeilijää. Otti oman aikansa irroittaa lumisillan päällä maannut henkilö ja virittää taljat nostoa varten, mutta se kannatti. n. tunnin operaation jälkeen mies nostettiin ehjin nahoin 20m syvältä railon uumenista. Onni onnettomuudessa, että satuimme olemaan paikalla, yksin tuo lumisillan päällä makaava kiipeilijä tuskin olisi saanut kaveriaan nostettua. Kaiken tapahtuneen jälkeen saavuimme takaisin kakkoseen n. 15:30, eli n. 15h lähdön jälkeen, uupuneina kuumuudesta ja lumiauraleikistä.

Pelastusoperaatio käynnissä, kaveri juuri tulossa ylös railosta

C2, 15h kiipeämisen jälkeen

C2, 15h kiipeämisen jälkeen

*

Aikataulun sanelemana meidän olisi pitänyt lähteä seuraavana yönä pohjoisen huipun valloitukseen, mutta lepo / huolto näiden kahden raskaan huipun välillä olisi jäänyt niin pieneksi, että päätimme olla ottamatta turhia riskejä ja lähteä alas moreenileiriin. Saavuimme Huaraziin iltapäivällä 19.7, jossa jäimme odottelemaan Carinaa Ischincan laaksosta.

Huascaranin huiput, oikealla eteläinen ja vasemmalla pohjoinen huippu

*

Carina oli ottanut Galaxialta oppaan ja lähtenyt Ischincan laaksoon Ischincan ja Tocllarajun rinteille. Carina huiputti Ischincan, mutta joutui kääntymään Tocllarajun huippupyramidin alla takaisin.

Pelastettu

*

Loppuaika menikin sitten hieman juhliessa ja juhliessa..

Nyt ollaankin sitten kotosalla takaisin arjen aherruksessa. Nyt vaan odottelemaan ensivuotta ja mahdollisesti uutta reissua...

Mukavaa loppukesää kaikille.

Pysytään linjoilla!