Chopicalqui

Neljan paivan kiipeilyreissu saatettiin sunnuntaina paatokseen neljan henkilon huiputtaessa ja kolmen heista tehden oman korkeusennatyksensa. Terveyden koetellessa taas osaa porukastamme, chopille matkasi seuraavat henkilot: Petri, Mika, Tom, Toni, Mikko, Tomi ja allekirjoittanut. Tassapa siis hieman kuvasatoa ja tarinaa reissun kulusta.

Chopicalquin 6354m korkealle huipulle kulkee monen tasoisia reitteja. Meidan tamankertainen suunnitelma oli nousta perusreittia, joka oli luokiteltu PD/-AD. Elikkas ihan kavelya piti olla...

Matka Huarazista chopin juurelle kesti n. 3 tuntia kuvaus- ja ...taukoineen. Laakso, joka johdatti meidat maaranpaahamme, oli taas kerran nakemisen arvoinen... Laguunit, joet ja jylhat kallioseinamat lumosivat kauneudellaan.

Taksi tiputti meidat noin 4200m korketeen, josta alkoi viiden tunnin trekki kohti moreenileiria. Ensimmaiseen leiriin nousu vei voimat Mikalta, Tomilta ja Tonilta, jotka paattivatkin jaada moreeniin lepaamaan toivotellen meille neljalle onnea huiputusyritykseen.

Lahdimme hyvin nukutun yon jalkeen kohti ykkosleiria aamupaivalla. Kavely ykkoseen otti aikaa reilun kolme tuntia. Perustimme leirin noin 5300m korkeuteen, jossa alkoi veden keittely ja tankkaus seuraavan yon koitosta varten.Lahdimme liikkeelle yolla 1:30. Nousimme ylos jyrkkia lumirinteita millon vaistellen massiivisia railoja ja milloin tarpoen syvemmassa hangessa edellisten paivien lumisateiden takia. Ylla oleva kuva on otettu juuri auringon noustessa. Taustalla "siintaa" etelaisen Huascaranin huippu.

Muutaman kiivetyn tunnin jalkeen saimme vihdoin komean huippupyramidin nakokenttaamme. Paasy pyramidin paalle naytti ensin aika haastavalta ja osoittautui lopulta todella ilmavaksi.

Huippupyramidille joutui kiertamaan oikean reunan kautta, jossa oli lyhin pystysoura osuus. Yllaoleva kuva on otettu pyramidin jyrkalta osuudelta. Allekirjoittanut liidaamassa ja Mikko odottelee vuoroaan. Nousussa ei kannattanut vilkuilla liikaa oikealle, n. kilometrin pudotuksen takia. Kuuden tunnin aherruksen jalkeen saavuimme huipulle, josta tuuletukset seuraavassa jarjestyksessa: Petri, Mikko, Tomi, Joni

Tuuletusten ja kuvaussessioiden jalkeen oli sitten aika suoriutua viela ehjana alas. Reitin laskeutumiseen oman paanvaivansa aiheutti huipulla olon aikana viimeiset hetkensa elanyt lumisilta. Noin 2 metria levea ja n. 10m syva railo, jonka yli silta oli kantanut, saattoi meidat umpikujaan. Aikamme pahkailtyamme ja etsittyamme ylipaasya keksi Mikko konstin jolla kakki paasee yli sujuvasti... koysirata. Ensin piti vaan saada koysi ja yksi mies railon toiselle puolelle. Vapaaehtoinen pitkajalkainen (allekirjoittanut) suostui yrittamaan hyppya railon yli... Pari BD:n "jattoruuvia" seinaan, koysi mieheen kiinni, hieman vauhtia ja ylihan se meni.Seuraavaksi oli vuorossa koyden pingotus, ja sitten ylhaalle jaaneet miehet yksitellen jatkolla kiinni koysirataan ja turvallinen lasku railon yli. Kiitos Mikon kekseliaisyyden emme tarvineet viettaa sen enempaa railon reunalla pois paasya etsien. Tasta matka jatkui aina ylaleirin kautta moreenileiriin nukkumaan. Seuraavana aamuna kerasimme kimpsut ja kampsut kasaan ja aloitimme patikoinnin perusleirin kautta taksille. Alla oleva kuva on otettu perusleirista, kun koko ryhma oli jalleen koossa. Vasemmalta: Tom, Joni, Toni, Petri, Mika, Mikko, Tomi.

Pikainen raportti muista laaksoista:

Artesonrajun huipulla: Aatsi, JP, Jussi, Timo

Alpamayon huipulla: Arri, Juha, Jukkis, Jukka

Tallahetkella elamansa vaikeimman? huipun kimpussa (Huantsan): Tomi ja Jussi. Raportoin Jussin ja Tomin reissusta mahdollisimman paljon. Mikko joutui valitettavasti jattamaan leikin kesken taman huipun osalta oksentelun takia.

Huaraz vaikenee hetkeksi, mutta nousee taas aaneen kertomaan mita taalla tapahtuu.